Heinätyötarinaa

FM Mauri Junttila

Heinätyötarinaa

Kalenterikuukausi heinäkuun nimi tulee meille Suomessa heinätöistä. Ne ovat aina olleet tärkeitä töitä. Ne antoivat lämpimälle kesäiselle kuukaudelle nimenkin. Paljon söivät heinää esimerkiksi taajamien kyyditsimisiin tarkoitetut hevoset (vossikat) pitkän historian ajan.

Heinätyöt tarinoittaa

Myös Tyrnävän Korvenkylän 1950 – luvun heinäkuisten kesäisten peltomaiden yleiskuvaan kuului tuhansien heinäseipäiden rivistöt. Heinät kuivattiin ennen vanhaan Tyrnävälläkin seipäillä. Harvinaisempaa oli ennen kuivattaa niitä luokona maassa.

Korvenkylässä isännillä oli erikokoisia peltoja. Yhteistä niille oli avoimet sarkaojat, joiden varsilla kasvoi kesäisin paljon makeita punaisia ”meskuja”. Korvenkylän toisessa laidassa virtasi Alatemeksellä Temmesjokeen laskeva Nipsinginojankanava. Kylän toisessa reunassa kulki Leppiojankanava, joka yhtyi alempana Tyrnävän Partaalla Tyrnävänjokeen.

Korvenkylää kuivana pitäneet kanavat olivat aluiltaan olleet serpentiinimäisiä alavien tasankomaiden luonnonojia. Niitä alettiin kanavoida 1950 – luvun alkupuolella. Kylän takana sijainnut pieni Leppijärvikin meni siinä rytäkässä kovassa soiden kuivatusbuumissa.

Korvenkyläläisten pellot olivat ennen keskimäärin noin 10 – 15 hehtaarisia. Ne kasvoivat pääosin heinää. Suuripinta – alaisin heinänkasvattaja, – niittäjä ja korjaaja Korvenkylän syrjäniityllään oli Tyrnävän jokivarren keskikyläläisten Matinollien omistama Yli – Ikola. Talon väen lisäksi heidän heinäväkeensä kuului myös muutamia palkattuja heinämiehiä.

Keskikylästä kulki Korvenkylän heinäpelloillaan myös Paavo Ikonen perheineen sekä Nestori Väisänen perheinen Ikosen Paavon heinäpeltorajanaapurina. Eräs heinäin kasvattaja ja kokoaja Korvenkylän keskellä oli keskikyläläinen Samppa Pikkarainen perheineen. Keskikylästä kulki heinätöissä myös Koivikon talon isäntä August Siitonen Korvenkylän Tunkionhaan niityllään. Se oli erään entisen keskikyläläisen suuren Tungion talon niittyjä.

Korvenkylän heinäniityillä esimerkiksi Nipsinginojan varressa kulki heinätöissä myös Tyrnävän kirkonkyläläisiä esimerkiksi Jaakko Viittalan väki Konttilasta. Suuripinta alaisen Kantolan talon väkeä kulki siellä myös sekä Markuksen väkeä. Ja, esimerkiksi myös tyrnäväläisiä Kauppeja. Heinäväkeä Korven niityillä kulki myös Keskikylän Ala – Ikolasta.

Nuotiokahvit niityllä

Monilla Korvenkylän heinäväillä oli tapana keittää nuotiokahvit niityillään. Noin 2 – 4 kilometrin niittymatkaa naapurikylistä kulkeneilla se oli yleinen tapa. Keskikyläläisellä Ala – Ikolalla oli pienehkö hirsinen niittysauna Nipsingissä. Se oli heillä käytössä vielä 1950 – vuosikymmenen lopulla.

Korvenkyläläisistä niityillään keittivät silloin tällöin niittykahvit esimerkiksi kylän keskellä Keskitalossa isännöineet Pasaset. Korvenkylän Niemelän talon väki (Laitiset, Niemelät, Vesalat) harrastivat myös niittykahvien keittoja. Junttilasta en muista niittykahvien keittoja 1950 – luvulta. Joku, Junttilan talon väestä kuljetti nopsasti tuoreet kahvit nisupullineen ja voileipineen kotoaan korissa heinäväelle niitylle.

Olisiko Junttiloillakin ollut niittykahvien keittotapoja nuotioilla vanhempaan aikaan, kun olivat vielä kulkeneet heinäniityillä esimerkiksi ylitemmesläisen Vähä Artun rajanaapurina Leppijärvellä tai Sillankorvan (Junttila) Juuson (vv. 1872-1960) heinävuokramailla Yli – Temmeksen Haurukylän Mikkolan talon Korvenkylän peltotien varressa?

Reipasta työntekoa

Heinätöille oli tyypillistä kova kiire, nopeus ja käyttävyys. Työurakkana heinätyöt olivat suuri urakka, iso työmaa. Esimerkiksi Korvenkylän Junttilassa kuivaa heinää niitettiin ja korjattiin latoihin kesäisin runsaan 15 hehtaarin alalta. Voi uskoa sen olleen reippaan työnteon aikaa. Heinäsadot olivat jo suuria 1950 – luvulla nopeasti ja voimakkaasti lisääntynen edullisen, helpon keinolannoituksen takia. Teollista apulantaa saatiin silloin 1950 – luvulla ostaa jo mielinmäärin, suurin säkkimäärin.

Timotei (kylvöheinäksi puhekielessä sanottu) oli yleinen satoisa heinäkasvi. Siitä sai todella suuria satoja. Esimerkiksi keskikyläläisellä Korvenkylän heinämaiden rajanaapurillamme Paavo Ikosella heinä kasvoi todella hyvin. Hänen pelloillaan heinät kasvoivat sakeana kiinni toisissaan. Oli kuin ”Iko – Paavo” olisi kuorinut heinäturkkia, heinävuotaa heinäpellostaan.

Vesalat tekivät heinät omalla väellään kotonaan Niemelässä. Heille oli suureksi avuksi Tyrnävän osuusmeijerin konttorissa konttoristina työskennellyt Pauli Vesala. Kesäisin hän kulki konttoritöissään kotoaan käsin. Paulilla oli toinen koti Tyrnävän kirkolla. Pauli kulki matkat polkupyörällä. Pauli oli pukeutunut muodissa olleeseen ”Suomi verryttelypukuun”.

Heinäntöihin valmisteluja

Kevättalvella, kun aurinko alkoi jo kivasti lämmittää, rantteella kuorittiin kuorimaraudalla uusia heinäseipäitä läjiin kuivumaan. Ne saivat jo silloin terävän heinäseipään muodon. Vanhojen heinäseipäiden kunto tarkistettiin, että joutivatko ne jo pilkkoa kahvipuiksi?

Heinäladot kunnostettiin hyvissä ajoin ennen heinätöitä. Välillä rakennettiin uusi heinälato laudoista uusine vaaleine pärekattoineen. Viikatteet ja haravat, hangot kunnostettiin myös.

Niittokone tarvitsi paljon tarkkaa huoltoa. Tavallisesti niittokone purettiin osiin ja sitten se koottiin uudelleen voiteluöljyn kanssa. Niittokoneen terät tarvitsivat myös huoltoa ja terälappujen teroitusta.

Traktorien lisääntyessä käyttökuntoisia kahden hevosen niittokoneita muutettiin traktorilla vedettäviksi. Hevosvetoiset haravakoneet saivat kahden aisan tilalle vain yhden ja traktorin eteensä. Sen ajan niittokoneet ja haravakoneet saivat käyttövoimansa rautapyöriensä kautta.

Korvenkyläläisellä Olli Laukalla oli talvisin tapana valmistaa kotipirtissään puisia haravia suuret määrät. Alkukesästä, toukotöiden jälkeen hän vei niitä hevoskärryillä kaupalle Tyrnävän osuusmeijerin luo torille. Laukka Ollin haravat olivat olleet suosittuja.

Tyrnävän osuusmeijerin luona oli vuosikymmenten ajan eräänlainen epävirallinen tori. Johonkin, 1950 – vuosikymmenen aikaan siellä kulki kiertäviä sianporsaiden ja munintansa aloittavien nuorten kanojen kauppiaita pienillä katetuilla kuorma – autoillaan. ”meijeritorin” reunassa oli Tyrnävän osuusmeijerin omistama suosittu Pömilä – niminen kahvila.

Pömilä kahvilan pitäjänä toimi vuosikymmenien ajan tyrnäväläinen Jenni Herranen, ”Pömilän Jenni”. Lukuisa määrä oli niitä meijerimiehiä, jotka kävivät siellä kahvilla odotellessaan jyviensä jauhatusta mukaansa, jauhoina kotiin vietäväksi, viereisestä Tyrnävän Osuusmeijerin kivipareilla jauhaneesta myllystä. Mylly on museoitu kunnnankirjastoksi.

Helteet, kärpäset, sääsket ja paarmat vaivana

Ei heinänteko ollut vanhaan aikaan yksinomaan maalaisromanttista kahvittelua makoisin tuoksuvin pullakahvein ja herkullisin kananmuna-, sipulirengas-, suolasillivoileipineen, makkaran – ja lihanpaloineen niityllä, oleillen tuoksuvien heinäseipäiden varjossa. Välillä juoden aina piisaavaa, makoisaa, viileää alkoholitonta niittysahtia.

Kovat helteet luonnollisesti takasivat heinänteon onnistumisen. Mutta, saattoivat pitkät helteet rasittaa. Monesti tuntui, että pääseekö seivastettävän heinäsaran päähän koskaan?

Kotona varsasta kasvanut Sirkka veti vanhana niittytöissä haravakonetta. Sille oli tullut keuhkonlaajentuma, kun asui samassa tallissa kanojen kanssa. Haravakoneen vetotyössä se meni vielä heikkokuntoisenakin. Se piti usein taukoja haravakoneen vetotyössään.

Ennen oli paljon paarmoja ja paljon oli myös pääskysiä. Paarmat hätyyttivät myös Sirkkaa. Välillä, sen tauon aikana, piti kädellä puhdistaa Sirkka kärpäsistä, paarmoista ja sääskistä. Siinä puhdistustyössä oli pian pieni käsi punaisena haravakoneen vetäjän Sirkka rievun verestä. Surullista!

Sateiden pelko vaivasi heinämiestä

Joskus jo kova yökaste saattoi pilata kuivia heiniä. Myös vanhaan aikaan oli sitä, että sateita tuli väärään aikaan tai ne tulivat ukkosmyrskynä kovan vesisateen kanssa. Säitä oli seurattava tarkkaan, että saatiin hyvälaatuisia kuivia heiniä latoihin.

Eräänä 1950 – luvun kesänä, kun vanhin veljemme Oiva oli meille ”isänä” melko nuorena kuolleen isämme tilalla. Saimme heinät kuivina juuri ja juuri latoon kovan ukkosen jo möyröstäessä täysillä ja suuriäänisesti taivaanrannalla.

Näköetäisyydellä silloin työskennellyt Vesalan väki teki kiireisesti heinätöitään. Lähes työhullu Vesalan konttoristipoika Pauli paahtoi myös mukana täysillä heinätöiden parissa. ”Nehän tekevät heinää kuin elokuvissa”: tuumi naapurin reipasta työntekoa seurannut Oiva.

Niinä aikoina Tyrnävän nuorisoseurantalo ”Sikalassa” näytettiin elokuvia jopa kolme kertaa viikossa. Alkuelokuvapätkinä oli usein Buster Keatonin ja Charlie Chaplinin humoristisia elokuvapätkiä. Ne olivat aina kovasti vauhdikkaan näköisiä elokuvakohtauksia.

Lähes joka kesä vanhaan aikaan oli jokin ukkosmyrsky. Rajuilman ukkosmyräkän äänikin saattoi jo säikäyttää. Päältä kulkiessaan ukkossadekuuro saattoi tehdä pahaa jälkeä. Siihen liittyneet trombit hajoittivat ja katkoivat heinäseipäitä. Joskus ukkosmyrsky vei heiniä mukanaan. Raju ukkossade pilasi päälle osuessaan heinäsatoja.

Se oli myös ikävää, kun ukkosilla haja – asusualueen taloista menivät sähköt. Maatalous toimi sähköjen varassa. Sähkökatkos saattoi kestää jopa puoli vuorokautta. Ikävää oli myös sähkökatkoksen aikana yrittää yrittää keittää perunoita, keittää kahvia tai katsoa telkkaria.

Ennen oli urheiluhuippuja. Itäsaksalainen kaunis urheilija Katrin Grabbe juoksi hurjaa vauhtia. Suomalainen Lasse Viren oli voittamaton. Kanssakilpailijat näkivät hänestä vain taivaanrannassa nopeasti etenevän hahmon. Missiluokkaa ollut Tiina Lillak heitti keihästä pitemmälle kuin muut. Mukavaa oli saada seurata heitä televisiosta, kun virtaa oli johdoissa.

Heinätyötapoja

Vanhaan aikaan heinää oli keräilty metsäniityiltä, soilta ja vesien rannoilta miesvoimin sirppien ja viikatteiden avulla. Upottavilla soilla liikuttaessa miehillä oli ollut jaloissaan lumikenkiä muistuttavat apuvälineet. Heiniä oli keräilty pieniin niittylatoihin ja suoviin kantaen selässä taakkoja nuoresta taipuisasta puunvesasta valmistetun ”takkavitan” avulla. Heinät oli haettu kotiin vasta talvella rekihevosilla, kun olivat kantavat turvalliset talvikelit.

Vielä melko myöhään jopa 1950 – luvulla ihmiset olivat kesäisin keräilleet lehtipuiden lehdeksiä sirpin ja/tai terävän puukon avulla. Ne olivat pääasiassa olleet lampaiden talviruokaa. Lehdeksiä oli voitu antaa talvella myös lehmille. Huonosyöntiseksi mennyt lehmä oli saatu houkuteltua sillä keinoin syömään tavallista heinää.

Tavallinen hyvin toimiva heinänkorjuuväline kesäisillä niityillä oli ollut hevonen ja kärryt. Hevoskärryjä oli joustavilla keveillä kumipyörillä varustettuina ja myös jäykempiä puusta ja kovilla rautavanteilla. Kolukärryiksi sanottuja olivat ne jäykästi kulkevat kärryt.

Myös traktorin peräkärryillä kerättiin heinää seipäiltä latoihin. Eräs vanhan ajan erikoisempi heinänkorjuutyöväline oli ”lamuska”. Se oli ollut laudoista tehty, lauttaa muistuttava maanpinnalla vedettävä melko kevyt heinänkorjuun väline. Se liukui kevyesti heinäpelloilla.

Hevonen ajettiin heinälamuskan kanssa esimerkiksi pariladon välikköön. Lamuskan heinäin eteen välikössä laitettiin jonkinmittainen vahva riuku. Sitten sanottiin hevoselle: ”Siirryppä Polle nyt vähän etenpäin”. Sitten, hankomiehet siirsivät vauhdilla kentältä lamuskasta ri’un tai vahvan köyden sekä rautakangen avulla pudotetun heinäkasan ladon uumeniin.

Heinähuutokauppoja

Sitä oli vielä 1950 – luvulla, että kasvavaa heinää huutokaupattiin. Heinähuutokaupoista ilmoitettiin sanomalehdissä pienin ilmoituksin. Huutokauppoja pidettiin, kun heinä pelloilla oli kooltaan jo jonkinmoista. Mutta, hyvissä ajoin ennen heinän tähkimistä niitä pidettiin.

Heinähuutokauppojen historian voi arvella olleen hyvin vanhan. Ehkä satoja vuosia? Ihmiset kävivät huutamassa niistä heinää koottavaksi, koska kotinavetan lehmälle ja/tai hevoselle ei vaikuttanut tulevan riittävästi heinää omilta pieniltä heinämailta.

Toisilla taloilla olivat laajat pellot, jotka kasvoivat sakeana heinää, mutta talossa ei ollut heinäntekijöitä. Silloin, oli viisaampaa myydä ne pystöön heinähuutokaupalla. Jotkut ostivat heinää huutokaupasta pystöön ja tekivät niistä kuivaa heinää myyntiin –

ansiomielessä.

Oma erikoisuutensa 1950 – 1960 – luvuilla oli se, että heinää ja olkea meni rekkakuormittain myyntiin Pohjois – Norjaan. Norja tuki Jäämeren rantojensa maaseudun asuttamista. Kun, siellä kulki turistina, niin näki suuria komeita maatiloja. Niiden laitumilla käyskenteli lypsylehmiä ja emakoitakin. Kaikkialla Pohjois – Norjassa näki laumoittain ”Natolampaita”.

Kalakukon tarina

Vanhaan aikaan oli tavallista, että jonkinkokoinen porukka heinämiehiä lähti talosta kävelemään kohden tutun heinää kasvavan puron ja lammen rantoja. Meni heitä myös suurille heinäisille soille ja metsien monille pienille niityille He menivät niille niittämään ja kokoamaan heinää kotieläimilleen tulevan talven varalle.

Kävellen he taallisesti matkasivat. Ehkä joillakin oli mukana heinätyöväen tavaroiden taakkaa kantaa hevonen? Heinäväellä oli mukanaan haravia, sirppejä ja viikatteita. Repuissa ja konteissä oli mukana ruokaa.

Eräs erinomainen niittymiesten ruoka ennen vanhaa oli ollut kalakukko. Siinä oli paistettuna tarpeellisia ruoka – aineita: kalaa, lihaa ja leipää. Paistettuina ne säilyivät paremmin kuin paistamattomina. Mukana heillä saattoi olla onkivälineitä, onkiakseen välillä heinämaiden viereisistä kalaisista puroista.

Kalakukkoa pidetää savolaisten keksintönä. Voi sen alkuperä olla muussakin maakunnassa? Toivottavasti se on kuitenkin suomalainen keksintö.

Juomana heillä oli tavallisesti mukanaan kohtalaisen hyvin säilyvää piimää. Olutta on ollut ruokajuomana talonpojilla jo hyvin kauan. Perunaa voi uskoa niittymiehillä olleen myös mukana. Peruna tuli Suomeen vasta 1700 – luvun alussa.

Lähteitä:

Ahti Pasasen (1897-1970) tarinointeja.

Anni Junttilan os. Pasanen (1900-1989) juttuja.

Oiva (1922-2001) ja Kalervo (1927-2014) Junttilan tarinointeja.

Veikko Vesalan (1920-2006) muisteluja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hein%C3%A4kuu

https://almanakka.helsinki.fi/fi/publikationer/blogi/469-heinaekuussa-heinaentekoon.html

http://maurintarinoita.munblogi.com/2017/07/

https://almanakka.helsinki.fi/fi/

https://www.google.fi/search?q=vanhoja+hein%C3%A4nteko+tapoja&oq=vanhoja+hein%C3%A4nteko+tapoja&aqs=chrome..69i57.12656j0j8&sourceid=chrome&ie=UTF-8

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hein%C3%A4

http://www.tunturisusi.com/nostalgia/heinantekoa.htm

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/extrat/turku/perinteinenkarjatalous.htm

http://www.kirjastovirma.fi/temmes/pitajanumero/vaesto

http://kassarikeskus.ee/content/editor/files/Hiiu%20%C3%95lle%20Koda%20brozh%C3%BC%C3%BCr%20175×245%20FIN%20web.pdf

heinämies pohjois ruotsista

 

satoisaa  heinäpeltoa, heinää seipäillä

 

 

 

 

 

tuottoisaa timoteiheinää

Vuoden 2018 kesäkuun tarinaani

FM Mauri Junttila

Kesäkuu on kesäkuukausia. Luonto ympärillämme on kukkeimmillaan ja kauneimillaan. Muuttolinnut ovat palanneet. Kaikki on kaunista. Lämmintäkin on.

Kesäkuun merkittävin juhla on juhannus. Se on keskikesän ikivanha perinnejuhla. Sillä on kristillisiä perinteitä ja pakanallisia perinteitä. Kristillisistä perinteistä voi mainita Johannes Kastajan muistopäivän vieton lisäksi, että 1900 – luvulla oli kauan tapana päästä ripille juhannuksena. Juhannus on myös Suomen lipun päivä.

Juhanuksen viettotavat muuttuneet

Keskikesän juhlan, juhannuksen viettotapojen voi nähdä muuttuneen aikojen saatossa. Maallisten perinteiden voi arvella tänä päivänä olevan merkittävimmän ja näyttävimmän osan juhannusta. Tosin myös ikivanhassa juhannusperinteessä oli juotu ns. ukonmaljoja. Niitä oli nautittu runsaasti pakanallisen Ukko ylijumalan kunniaksi. Maljojen juonneilla toivottiin hyvää Ukko ylijumalalta.

Juhannusta juhlittiin kauan vain pienissä kylien, naapurustojen sekä tuttavien yhteisissä juhannusaaton valviaisissa. Juhannusaattona kisailtiin, tanssittiin ja tanhuttiin tutuilla kisakallioilla.

Tai vietettiin juhannusta oleillen, hyvää syöden ja – kahvitellen sekä seurustellen kavereiden kanssa lähijokien ja – järvien rannoilla. Tavallisesti poltettiin yöttömän yön juhlan kunniaksi kyläläisten tai naapurustojen yhteinen juhannuskokko.

Suuressa osaa Suomea juhannuksen ehdoton herkkuruoka on ollut juhannuskeitto, makiajuusto, punainen hera. Se, onnistuakseen parhaiten keitetään vastalypsetystä, käsittelemättömästä lehmänmaidosta. Sitä keitetään kauan, tuntitolkulla.  Keitokseen lisätään välillä maitoa. Sitten taas keitetään.

Ennen juhannuskokkojen polttamiset olivat olleet yksinkertaisia asioita. Esimerkiksi paloviranomaiset eivät valvoneet juhannuskokkojen polttamisia. Ei tarvittu lupia juhannuskokkojen polttamisiin. Yksittäinen kyläläinen saattoi halutessaan noin vain polttaa juhannuskokon.

Juhannusfestareille

Viime vuosisadalla, 1900 – luvulla juhannusten vietot alkoivat siirtyä yhä enenevästi aina vain suurempiin tapahtumiin. Juhannusjuhlat ovat myös kansainvälistyneet. Erityisesti urheiluun liittyvissä tapahtumissa juhannuksena on ollut jo kauan ulkomaalaisia osanottajia.

Jo, useita kymmeniä vuosia Suomessa on juhlittu juhannusta mammuttimaisilla juhannusfestareilla. Joitakin entisiä juhannuksen viettopaikkoja on häipynyt historian hämärään. Muutamia uusia juhannusfestaripaikkoja on tullut tilalle.

Juhannuksen viettotapoihin ovat vaikuttaneet elettävien aikakausien muutokset ja – tavat. Nykypäiville monien kulkumahdollisuuksien, hyvien autojen sekä tiestön kuntojen kohentumiset ja lisääntymiset ovat vaikuttaneet ihmisten liikkuvuuteen juhannuksena. Jo, kymmeniä vuosia on matkattu kauas kotikylästä juhannuksen viettoon moniin kaukanakin sijaitseviin juhannusaaton juhlimispaikkoihin.

Sekin alkoi aikoinaan vaikuttaa ajatteluumme juhannuksen vietosta, kun televisiosta alettiin voida seurata juhannusaaton juhlimista kotipitäjän ulkopuolelta suurista juhannusfestareista. Erityisesti Aavasaksan, Kalajoen, Kuusamon jne. juhannusfestarit tulivat tv:n kautta mielenkiintoisiksi ja tutuiksi meille. Monet halusivat mennä niihin mukaan tv:n luoman kivalta, mukavalta vaikuttavan mielikuvan takia.

Hyvin vanhaan aikaan mentiin vain kävellen yhteisille juhannustulille lähijärville. Tavanomaista juhannusaatoille oli valvoa mahdollisimman pitkään. Jopa läpi yön valvottiin ja olimme aattoisin myös kauempana, olimme poissa tutusta kotipirtistä.

Lapsena ja nuorena juhannusta valvottiin

Se oli silloin 1950 – luvun alkua. Menimme pienellä porukalla aattona Leppijärvelle. Siellä Korvenkylän pojilla oli pieni puinen lautta ”kopukka”. Naapurimme, Lääperin Aulis liikutteli sitä seisoaltaan. Pitkällä puusauvalla järven pohjasta hän työnteli. Kyydissä meitä oli muutamia kylän lapsia ja aikuisia esimerkiksi Kaikkosen Eero, Junttilan Oiva ja Alpo Pasanen.

Kokkoa en muista siellä silloin poltetun. Meillä oli nuotio, missä paistoimme makkarat. Oli myös käytäntöä, että pieniä suolatun possunlihan paloja paistettiin nuotiolla tikun, kepin nenässä.

Leppijärvi kuivattiin vuosina 1953-1955. Pienellä veneellä ja pienellä lautalla, kopukalla soutelut loppuivat sieltä. Suuren Leppinevan pieni Leppijärvi on vesitetty uudelleen pieneksi järveksi viime vuosisadan lopussa.

Sitäkin juhannuksen aaton viettotapaa oli ennen vanhaan 1950 – luvulla, että ajeltiin vain polkupyörillä juhannusaattona. Eräänä juhannusaattona pyöräilin Temmeksen Haurukylään. Siellä oli tuttuja koululaisia esimerkiksi Isokosken – ja Myllysaaren poikia sekä Karppisen Eino ja Paavo viettämässä juhannusaattoa pyöräillen kylätiellä. Niinä aikoina teiden varsilla oli maitolavoja. Niiden portailla saattoi istua, jutella sekä katsella ja kuunnella lintujen laulua ja lentoa kesätaivaalla.

Ajeltiin ennen esimerkiksi 1960 – luvulla juhannuksina myös mopedeilla. Niillä kuljettiin pitkiä matkoja. Saatettiin mopoilla esimerkiksi noin 60 kilometrin päähän Rokualle juhannustulille. Eräänä aattona ajelimme tyrnäväläisen tutun mopopojan Reijo Pussisen kanssa mopoillamme Muhoksella ja Oulujoella sekä Oulussakin.

Se lisäsi paljon liikkumismahdollisuuksia nuorille, kun 1960 – luvun alussa läntiset henkilöautot vapautettiin tuontisäännöstelyistä. Alettiin saada ostaa pieniä edullisia länsiautoja. Niistä voi mainita hiukan alle litraisella bensamoottorilla varustetun saksalaisen Opel Kadetin ja englantilaisen Ford Anglian. Ranskassa valmistettiin pieniä suosittuja Renaul (Tippa Rellu) ja Citroen (Rätti Sitikka) autoja. Italialainen Fiat valmisti pieniä hiukan yli puolilitraisia henkilöautoja (Fiat 500 ja 600).

Henkilöautomäärä alkoi lisääntyä nopeaan, kun niitä saatiin alkaa ostaa ennestään tuttujen itäautojen rinnalle. Tunnettu, paljon käytetty itäauto oli diesel Volga. Sitä oli paljon takseina. Pobedat ja Mosset olivat ennen edullisia suosittuja itäautoja. Se oli ennen hyvää, että bensa ja nafta olivat kohtalaisen edullista ostaa.

Nopeasti lisääntyvä autoistuminen vaikutti myös juhannuksen viettotapoihin. Voitiin ajella porukoilla tai yksinäänkin juhannusvalviaisiin satojen kilometrien päähän esimerkiksi Aavasaksalle, Rukalle tai Kalajoelle. Noiden juhannusjuhlapaikkojen paikoitusalueet olivat täynnä henkilöautoja jo kauan sitten.

Aavsaksalle lähdettin ajeleen aattona joskus iltapäivällä. Oltiin hyvissä ajoin siellä. Ensi töiksemme kiertelimme kävellen, kuin juhlapaikkaan tutustuen. Katseltiin ja tutustuttiin Aavasaksan vaaraan ja juhlapaikkaan. Saimme siitä yleiskuvan.

Aavasaksa on vanha lomanviettopaikka. Siellä alkoi toimintaa matkailun merkeissä jo kaukaisella 1800 – luvulla. Ehkä Pohjanmaan radan jatke Kemistä Ylitorniolle tehtiin lisääntyneen Lapin matkailun takia? Aavasaksa on eteläisin paikkakunta Suomessa, jossa voidaan nähdä yöttömän yön, juhannusyön aurinko yöllä.

Illan päälle kävimme kokeilemassa tanssitaitojamme Aavasaksan juhlapaikan lavatansseissa. Tavallisesti juhannusaaton vieton juhlimisreissulla yövyttiin teltassa. Mukana oli pieni harjateltta. Se toi mukavuutta aamuyön muutaman tunnin lepoon.

Makkaraa ja kahvia sai ostaa Aavasaksalta. Matkalla oli huoltoasemia. Niistä voitiin ostaa pullakahvit tai muuta. Huoltoasemabaarien kahvit ja viinerit olivat tuoreita ja hyvänmakuisia. Vanhan markan aikaan ne olivat myös melko edullisia ostaa.

Baareissa oli kolikoilla toimivia levyautomaatteja. Niissä soi Beatlesien musiikkia. Suomalaista iskelmämusiikia niissä soi myös. Seppo Hanski, Danny ja Katri Helena olivat suosittuja. Huoltoasemien baarien äänilevyautomaateissa soi myös Tapio Rautavaaran ”Häävalssi”.

Boråsista saakka ajeltiin

Oma lukunsa niinä 1960-luvun aikoina olivat monet nuoret Ruotsin suomalaiset. Heitä oli mennyt suurin määrin töihin Ruotsiin 1960 – luvun Suomen vaikeina työttömyystalvina. Monet heistä hankkivat oman henkilöauton Ruotsin tienesteillään mahdollisimman pian. Hyvin pian niitä ostettiin. Niitä ostettiin yleisesti osamaksulla.

Heinäkuu oli yleinen lomakuukausi Ruotsissa. Ruotsin suomalaiset nuoret olivat lähteneet Suomeen juhannukseksi muutamia päiviä ennen juhannusta. Ensin he kuluttivat töistään säästetyt vapaapäivänsä pitkään automatkaan ja juhannuksen viettoon, jollain yleisellä juhannusaaton vieton juhlapaikalla. Ja, sitten he jäivät tavanomaisesti heinäkuuksi kesälomilleen syntymäseuduilleen, syntymäkoteihinsa.

Juhannusjuhlille houkutellaan

Maamme urheiluseurat järjestivät ennen kotikuntainsa juhannusjuhlat. Ne keräsivät siten rahaa urheiluseurainsa toimintaan. Tavallisesti jo juhannusjuhlan huvialueelle pääsyyn oli pääsymaksu. Siitä urheiluseura sai jo tuloja.

Monet juhannusfestareiden järjestäjät houkuttelivat väkeä kuuluisilla lauluartisteilla tai suosituilla solistiyhtyeillä. Festareita oli järjestetty tapahtumia. Tai niihin tuli vierailuille niiden aikojen julkkiksia.

Keihäskilpailut esimerkiksi houkuttelivat pääsylippuja ostavia juhannuksen viettäjiä keihäskarnevaaleille. Missikisat olivat myös yleisöä houkuttelevia tilaisuuksia.

Suunnilleen Aavasaksan kohdalla, samalla kohtaa pohjoista leveyttä sijaitsevalla naapurimaamme Ruotsin Matarengillä oli vuonna 1966 vieraillut kuuluisa tv sarjojen ja elokuvien roolihahmo Simon Templar (englantilainen näyttelijä Roger Moore). Tämä pitkän iän elänyt tv ja filminäyttelijä oli ollut myöhemmin myös suosittu elokuvien toimintasankari James Bond, Salainen agentti 007.

Juhannusjuhlilta töihin

Juhannuspäivänä, aamusella lähdettiin ajeleen kotia kohden. Juhannuksen aaton valviaismatka maaseudun pojille oli kestoltaan tavallisesti vain vajaan vuorokauden mittainen reissu 1960 – luvulla. Sellainen muistikuva jäi juhannusaattojen matkoista, että henkilöautoja oli huomattavan paljon liikkeellä maanteillä niinä 1960 – luvun vuosina.

Maaseudulla nukuttiin ennen kesäisin yleisesti pihapiirien aitoissa ja luhdeissa. Oli mukavaa mennä nukkumaan hiostavassa autossa matkatun juhanusaattoreissun jälkeen viileään, hämärään hirsiaittaan lämpimien vuodevaatteiden sisälle.

Kohta tarvittiinkin paljon pirteyttä ja lujasti kestävää raakaa voimaa heinäntekoon. Juhannukselta alkoivat maaseudulla tavanomaisesti kiirelliset heinätyöt . Ne olivat maalaistaloissa ulkokuivain seiväsheinäin tekoja. Ne olivat suuritöisiä ja raskaita töitä, jotka vaativat paljon väkeä heinähankojen varsiin.

Heinätyöt tehtiin heinäkuun helteillä. Tavallisesti vanhaan aikaan jo juhannuksena oli kesäisen lämmintä. Juhanuksen jälkeen elohopea saattoi näyttää jopa sivu +35C. Tosin se oli poutapäiviksi hyvä lämpötila kuivan heinänteon onnistumiselle.

Vielä 1960 – luvulla suomalaisessa heinäkuisessa maalaismaisemassa oli nähtävissä monien tuhansien heinäseipäiden sotilaallisen suoria seiväsrivistöjä, isoilla heinäpelloilla. Heinätyöt olivat tavallisesti tehty onnelliseen päätökseensä ennen heinäkuun loppua.

Juotiin ukonmaljoja

Juhannuksen aikoihin Alkon viinakauppojen kassakoneet kilisivät taukoamatta. Viinaksien myynti oli suurta ennen juhannusta. Juhannuksen viettoon on aina kuulunut enemmän tai vähemmän alkoholin käyttöä. Hyvin vanhaan aikaan ihmiset olivat juoneet ukonmaljoja. Maljoja oli juotu Ukko ylijumalan kunniaksi, kun häneltä oli toivottu jatkossakin hyvää, runsautta ja onnea.

Erilaisempaa hiljaisempaa ja vähäisempää, siistiä oli alkoholin käyttö ennen esimerkiksi 1960- luvulla. Väkeviä harrastettiin yleensä vain vähän. Erilaista oli suhtautuminen alkoholijuomiin ja niiden käyttöön. Jopa, juopot ja alkoholisoituneet paheksuivat silloin nykypäivile tyypillistä julkijuopottelua ja viinan takia horjumista. Sammuminen oli 1960 – luvulla paha asia. Hyvin paha juttu se oli!

Tämän päivän kuva meillä on sellainen, että kuljetaan olutpurkit tai viinapullot käsissä. Niistä juodaan esimerkiksi puistonpenkeillä ja yleisillä paikoilla. Ryypiskelijät istuskelevat vain muiden vaivana ja tilaa vieden puistonpenkeillä ja vain juopottelevat.

On kuin, poloiset haluaisivat ylpeillä juopotteluillaan ja humalatilallaan. Väärää voi uskoa olevan nykyisen alkoholipitoisen elämänmallin. Ei se ole hyvän edeltä!

Lähteitä:

https://junttila.wordpress.com/2009/06/07/juhannus/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Opel_Kadett

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ford_Anglia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Seurasaari

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannus

http://www.kaikkijuhlista.fi/juhlista/kalenterijuhlat/juhannus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aavasaksan_rautatieasema

http://fi.wikiwix.com/index.php?action=Kaulinrannan%20rautatieasema%20atlas:-85260:239214&atlas=true&lang=fi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keisarinmaja

https://aavasaksa.fi/kayntikohteet/kartanot-ja-perinnetalot/keisarinmaja/

http://www.vaylanpyorre.com/1966-overtornealla-vieraillut-pyhimys-palaa-teemalla-47-kertaa/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fiat_600

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:1960-luvun_autot

juhannusvastan aineksia

 

 

 

 

 

juhannusruusuja

 

 

 

 

 

Suomen lipun päivä

 

 

 

 

 

 

 

pientä  vanhaa Leppijärveä Korvenkylän puoleiselta rannalta kuvattuna