Elettiinpä ennenkin

FM Mauri Junttila

Ennen kaikki oli erilaista. Esimerkiksi presidentit olivat persoonallisia miehiä. Heistä käyvät esimerkkeinä Paasikivi ja Kekkonen. Politiikka oli myös mielenkiintoista seurata. Miehet olivat ennen miehiä. Ei silloin ollut ”homppelipoikien, eikä – lesbiantyttöjen” ihannontia. Tänään voidaan jo tosissaan ihmetellä, että mihin onkaan maailma menossa?

Kekkosen presidenttikausi alkoi vuonna1956

Urho Kaleva Kekkonen (vv. 1900-1986) valittiin 1. kerran presidentiksimme talvella 1956. Vaalit erottuivat edellisistä vaaleista. Vaalipropaganda oli ollut kovaa muuten niin rauhallisessa Suomessa.

Urho Kekkonen ei ollut maanviljelijä enempää kuin muutkaan silloiset presidenttiehdokkaat. Hän kuitenkin vaikutti silloin siltä, että hän on oikea presidentti meille maanviljelijöille. Muut ehdokkaat eivät olleet lähellekkään sitä, mitä Kekkonen oli.

Urho Kekkonen ei ollut pelloillaan raataneen maanviljelijän näköinen. Herran näköinen ja oloinen hän oli. Hänellä olivat kauniit hoidetut sileät kädet ja suoraryhtinen vartalo. Ei se ollut raskaan työn kumaraan painama. Presidenttinä, seisoessaan valtiovierailuilla kuninkaallisten rinnalla hän näytti jalosukuiselta, ylväältä mieheltä. Urho Kekkonen oli komeampi mies kuin silloiset kuninkaalliset!

Me, maanviljelijät äänestimme Kekkosta kuin omana miehenä presidentiksemme. Oli Kekkosella toki ollut paljon kannattajia ja äänestäjiä muistakin ammattiryhmistä, koska hän yleensä tuli valituksi presidentiksi talvella 1956. Hän oli esimerkiksi ollut ministerien viroissa ja jo vuosia pääministerinä kauan ennen vuoden 1956 presidentinvaaleja. Tunnettu ja ansioitunut diplomaatti ja politiikkomies hän oli meillä Suomessa.

Huonoakin oli Kekkosessa. Se esimerkiksi oli ikävää luettavaa meille rauhan miehille, että hän oli Suomen vapaussodassa (1918) toiminut lapsisotilaana – pyövelinä. Voittaneet olivat kohdelleet julmasti Suomen vuoden 1918 sodan hävinneitä. Kekkonen ei ollut poikkeus sotaisten joukossa.

Väärää oli Kekkosen toiminta ollut eli teloittaa viattomia lapsia ja naisia joukoittain, läjäpäihin. Sisällissodat ovat julmia. Niin oli myös Suomen vuoden 1918 sota. Saattoi Kekkosella olla turhaa kiinnostusta väkivaltaan? Hän oli esimerkiksi 1930 – luvulla ollut kiinnostunut natsismista ja kansallissosialismista ja oli käynyt tutustumassa kansallissosialismiin natsi – Saksassa.

Porkkalan vuokra – alueen luovutus ja palautus

Me suomalaiset olimme mukana koko kansana ja maana II maailmansodassa. Siihen näemme liittyvän esimerkiksi talvisotamme Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliiton johtaja Stalin piti maatamme etupiiriinsä kuuluvana Molotov – Ribbentropin sopimuksen mukaan.

Lyhyttä ja kiivasta talvisotaa pidämme me suomalaiset puolustussotana. Eli Neuvostoliitto oli sodan pahiksia. Hävisimme Suomen talvisodan alueluovutusten ja suurten sotakorvausten myötä. Yleisesti nähdään, että talvisota yhdisti, silloin meidät entiset ennen niin eripuraiset suomalaiset.

Toisen maailmansodan Pohjois – Euroopan merkittävin sota oli jatkosota (vv. 1941-1944), sitä käytiin Suomen ja Neuvostoliiton kesken monin paikoin laajassa Lapissa, Vienan Karjalassa, Kannaksella sekä myös monin paikoin Suomenlahdella ja sen saarissa. Jatkosotaan liittyi kiivas hyökkäysvaihe ja rauhallisempi asemasotavaihe sekä perääntymisvaihe.

Jatkosodan lopputulos oli häviö meille suomalaille. Seurasi suuria alueluovutuksia Neuvostoliitolle. Seurasi suuria väestönsiirtoja, kun noin 420 000 sotaevakkoa siirrettiin menetetyiltä alueilta tynkä – Suomeen. Neuvostoliitto esitti meille myös suuren sotakorvauslaskun – meille sodan hävinneille suomalaisille.

Rauhansopimukseen jatkosodan voittajan Neuvostoliiton kanssa kuului entisten waffenbrudereitten, aseveljiemme eli sakemannien, sakujen karkoitus maastamme. Rauhansopimukseen kuului myös pääkaupunki Helsingin läheisen Porkkalan vuokra – alueen luovutus Neuvostoliitolle. Sopimus oli 50 – vuoden pituinen. Neuvostoliittolaisilla oli siellä iso Porkkalan varuskunta urheilukenttineen ja lentokenttineen sekä Obbnäsin laivastoasema syväsatamineen.

Neuvostoliitto sai aikanaan johtajakseen Nikita Chrustsovin. Suomalaisille se tarkoitti hyvää. Hän suhtautui ystävällismielisesti entisiin vihollisiinsa – entisiin natsihenkisiin vihollissuomalaisiin.

Nikita Chrustsov antoi meille suomalaisille varauksettomasti ihmisarvon. Vaikka me suomalaiset olimme olleet julmia ja natsihenkisiä jatkosodan – aikana. Miehittäjinä kohtelimme itäkarjalaisia julmasti. Raakalaismaisesti kohtelimme miehittämämme itä – Karjalan puolustuskyvyttömiä naisia ja lapsia. Sissi – ja kaukopartiomatkoillamme Neuvostoliittoon surmasimme myös paikallisten sairaaloiden henkilöstöä ja potilaita kuin pahoina vihollisina.

Raakalaismaista oli sekin, mitä tapahtui tulilinjoilla, että neuvostoliittolaisia naissotavankeja sidottiin kettingillä petäjään. Sitten heitä raiskattin tuntikaupalla monissa miehin – hengettömiksi. Joiltakin naisilta leikattiin julmasti puukolla rinnat pois.

Sodan propaganda on aina sodan propagandaa. Omia julmuuksia siloteltiin. Neuvostoliittolaisten tekemiä surmatöitä ja tuhotöitä suurenneltiin. Propagandan vääryyksiä oli sekin, että muokata ajatuksiamme siten, että sairas julmuus ja väkivalta oli kuin ollut isänmaallista toimintaa!

Paasikivi – Kekkosen linja

Sotien jälkeiseltä ajalta muistamme Paasikiven – Kekkosen linjan. Se oli yksinomaan rauhallisen ja ystävällisen elämäntavan kannattamista naapurustojen Neuvostoliiton ja Suomen kesken. Pyrittiin ystävällisen politiikan hoidon avulla luomaan hyvät suhteet suureen naapuriin Neuvostoliittoon. Solmittiin vuonna 1948 Neuvostoliiton kanssa silloin niin tärkeä ja huomattu YYA sopimus.

Maailman politiikassa elettiin ns. kylmän sodan liennyksen aikaa. Suomi oli myös osaltaan mukana

kansainvälisessä politiikassa. Se oli meille esimerkkitapaus liennytyksestä, kun saimme Porkkalan vuokra – alueen takaisin (v.1956) paljon ennen vuokra ajan loppumista.

Neuvostoliitto, jolle olimme pakotettuja maksamaan suuria sotakorvauksia pian jatkosodan jälkeen muuttui äkkiä – muutamassa yössä ystäväksi ja suureksi runsauden sarveksi. Sieltä saatiin lähes ilmaista bensaa, moottoriöljyä, vaseliiniä. Kaivannaistuotteita ja lannoitteita tuli sieltä myös.

Saimme juna-ja laivalasteittain ilmaista viljaa ihmisille: vehnää, vehnänlesettä, maissia, melassia ja soijaa sekä ravintorikasta syötävää viljaa myös kotieläimillemme lehmille, hevosille, sioille jne.

Tuli meille myös edullisia neuvostoliittolaisia dieselkäyttöisiä väkivahvoja Belarus traktoreita, jotka olivat varustettu vahvoilla hydraulisilla kolmipistenostolaitteilla, lähes ikuisilla teräsvyörenkailla ja lämpimillä teräsrakenteisilla turvaohjaamoilla. Belarukset olivat hyviä traktoreita maanviljelyyn. Tarpeellisiakin, olihan meillä kova pula elintarvikkeista.

Henkilöautoja aloimme myös saada Neuvostoliitosta. Puhuttiin itäautoista. Tsekkiläinen Skoda luettiin myös itäautoksi. Skoda Oktaviaa parempaa ei niinä aikoina ollut. Autojen avulla meille tuli mahdolliseksi liikkua muidenkin ihmisten joukossa kylillä esimerkiksi uskovaisten seuroissa, puolueiden tupailloissa ja vaikkapa suosituissa juhannusvalviaisissa, kun aloimme saada lähes ilmaisia Volga dieseleitä. Moskvits imaisi huoletta bensaa, mutta sekin oli silloin lähes ilmaista.

Hyväntahtoisuus on merkittävä osa venäläistä kansanluonnetta. Hyväntahtoisuus säilyi myös neuvostoihmisillä. Sitä voi nähdä siinäkin, että hyväksyivät meidät entiset natsisotarikolliset naapureikseen itsenäisenä vapaana maana.

Mihin olemmekaan menossa?

Pääasiassa germaanis – englantilaisperäinen väkivaltainen länsimainen kulttuuri on johtanut ja kiusannut sekä villinnnyt mailman kansoja jo kauan. Se on mukaansa tempaavaa vaikutuksille alttiille heikkoluonteisille erityisesti naismaisille miehille. Siihen liittyy esimerkiksi valehtelua ja takapuheisuutta. Toisia, viattomia syytetään. Raakalaismaista julmuutta ihanoidaan, kannatetaan.

Tämän päivän ameriikkalaiset toimintafilmit ovat esimerkkinä niille sotahulluille joiden kehitys elää vielä kaukaista kivikautta. Tämän päivän toimintafilmeissä tapetaan läjäpäihin. Ammutaan ensin ja sitten vasta kysytään tunnussanaa kuin esimerkiksi amerikkalaisissa tv – poliisisarjoissa.

Niihin liittyy myös näyttäviä räjäytyksiä. Ehkä luodaan tieten tahtoen kuvaa, että ydinräjäytykset eivät juuri eroa esimerkikksi näyttävistä uudenvuoden ilotulituksista. Ja, myös muovataan ajatuksia, että kun hyökätään Neuvostoliittoon terveinä säilymme luodeista, miinoista jopa atomipommeista huolimatta.

Vertauksena voidaan mainita, että entisessä neuvostokulttuurissa esitettiin kaunista balettia ja jäätanssia.Oli paljon komeaa kuorolaulua ja kerrottiin kauniita venäläisiä eläinsatuja. Neuvostoliitossa oli kehittävää shakinpeluuta jne. Henkiset arvot ja eläinten, luonnon ja ihmisten kauneuden korostaminen oli arvokasta. NL:ssa kouluissa matematiikan osaaminen oli arvostettua. Monet neuvostoliittolaiset osasivat parempaa englantia kuin monet alkuperäiset englanninkieliset.

Avaruuden valloituksessa Neuvostoliitto oli selvästi edellä USA:a. Varmaan USA:lla tuli paljon enemmän uhreja avaruuden valloituksessa kuin koskettavan surullinen Laika koiran kohtalo itänaapurissa. Kaikki oli niin salattua ja salaperäistä USA:ssa, että mahdotonta on tietää esimerkiksi ihmisuhrien todellista määrää USA:n avaruuden valloituksessa.

Asekätkentä

Asekätkentä nimen saanut toiminta oli heti jatkosodan jälkeen. Se oli aseiden, ammusten ja muun sotamateriaalin hajasijoittamista. Materiaalia kaivettiin varmaan piiloon, salattuihin paikkoihin, tuntemattomiin syvien metsien salaisiin metsähautoihin. Materiaalia oli laitettu huolella suojaan kosteudelta eristettyihin puulaatikoihin.

Asekätkennän idean takana oli ollut suomalaisia sotahulluja upseereita. Joita kiinnosti sotiminen ja tappaminen. Eivät he olleet esimerkiksi kiinnostuneita työnteosta tai opiskelusta.

Sekin kiehtoi ja hurmasi monia, kun vahvassa, voimakkaassa natsi – Saksan armeijassa esimerkiksi kouluja käymätön teurastaja saattoi kohota korkeaan majurin arvoon. Meillä oli myös sitä käytäntöä armeijassamme, että mies, joka ei millään ollut saanut suoritettua suomalaista keskikoulua. Ei sitten millään. Hän Suomen armeijassa saattoi kohota majurin korkeaan arvoon.

Syksyn 1944 sotahulluilla suomalaisilla oli ollut tarkoitus alkaa sissisotaan Neuvostoliitto vastaan heti jatkosodan jälkeen – uutena sotana. Se ei heitä huolettanut, että olimme juuri hävinneet jopa pahemman kerran sodan Neuvostoliitolle, tuolle USA:n loputtomalla sotamateriaalilla avustamalle itäiselle sotilasmahdille.

Neuvostoliitto ei ollut kiinnostunut uudesta sodasta. Sanoivat, hyväntahtoiset neuvostoliittolaiset vain, että eikö suomipojilla tullut jo rikottua lukuisia juoksuennätyksiä Karjalan läpimurron aikana? Suomalaiset sotahullut upseerit itkivät ja valittivat suureen ääneen, kun eivät päässeet tappamaan.

Asekätkenttää tekivät etupäässä suojeluskuntalaiset syksyllä ennen järjestönsä lakkauttamista. Kätkennässä oli ollut mukana monenarvoisia sotilaita ja ilman sotilasarvoa myös. Muuan nainenkin oli ollut heidän joukossa. Materiaalia he saivat monista suomalaisista kotiuttamiskeskuksista, jotka kotiuttivat jatko – ja Lapinsodaan kotiutettavia. Esimerkiksi Oulussa oli ollut iso kotiuttamiskeskus.

Kätketyssä sotamateriaalissa oli ollut myös esimerkiksi vaatteita, sidetarpeita, kahvia, säilykkeitä, suklaata, leipää, viljaa muuta monenlaista muonaa. Oli ollut viinaa sekä saksalaisäilykkeitä. Öljylamppuja ja kynttilöitä oli myös ollut.

Saksalainen säilykeliha oli ollut sota – aikana keskitysleirien juutalaisista valmistettua. Natsi – saksalaiset olivat olleet niin taloudellisia, että tekivät juutalaisista myös säilykelihaa. Esimerkiksi sotahullut uuteen sissisotaan mielineet suomalaisupseerit söivät sitä maistuvana lihasäilykkeenä.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_1956

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_kes%C3%A4olympialaisissa_1956

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_talviolympialaisissa_1952

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoden_1956_yleislakko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Porkkalan_vuokra-alue

https://fi.wikisource.org/wiki/Molotov%E2%80%93Ribbentrop-sopimus,_salainen_lis%C3%A4p%C3%B6yt%C3%A4kirja

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryti%E2%80%93Ribbentrop-sopimus

https://www.google.com/search?q=nikita+chrustsov&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b

https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkonen

https://sites.google.com/site/kekkosen1matkoja/

https://historiantapahtumia.vuodatus.net/

http://historiantapahtumia.omablogi.fi/presidentti-kekkosen-matkustelut-pohjoismaihin-1956-1957/

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000607457.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Karjalan_keskitysleirit

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/suomalaiset-vankileirit-vankeja-ammuttiin-ja-asiakirjat-tuhottiin/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Asek%C3%A4tkent%C3%A4

http://www.suomensotilas.fi/asekatkenta-pelasti-suomen/

eräs suur Suomen kartta

Tarinaa sodista ja eräistä entisitä rintamamiehistä

FM Mauri Junttila

Tarinaa sodista ja entisistä rintamamiehistä

Viime vuosisata oli sotien vuosisata. Oli 1. maailmansota ja 2. maailmansota. Toisen maailmansodan aikana Suomessa oli talvisota, jatkosota ja Lapinsota. Talvisodassa vihollismaa oli Neuvostoliitto, samoin jatkosodassa. Vuosia kestänyt jatkosota (1941-1944) koostui hyökkäysvaiheesta, asemasotavaiheesta ja perääntymisvaiheesta.

Lapinsota nähdään liittyneen suoraan jatkosodan rauhansopimuukseen. Lapinsotaan liittyi pieni kahakka Pudasjärvellä 28.9.1944 saksalaisten ja suomalaisten sotilaiden kesken. Lapinsota alkoi varsinaisesti lokakuun alusta 1944 Perämeren pohjukan satamakaupunkien Tornion ja Kemin valtauksilla.

Lapinsotaa kesti kuukausia. Taistelut pienentyivät ja heikentyivät mennessä kohden Jäämerta ja Pohjois-Norjaa. Viimeinen saksalainen sotilas poistui maastamme Kilpisjärveltä 27.4.1945. Lapinsodassa sodimme entisiä saksalaisia aseveljiämme vastaaan. Sanottiin, että Lapinsodassa aseveljet olivat vastakkain.

Suomen viime sotiin osallistui satojatuhansia asevelvollisia ja reserviläisiä. Heissä oli selvästi eniten ollut reseviläisiä. Heitä sanotaan sotaveteraaneiksi ja entisiksi rintamiehiksi. He olivat joutuneet ”sinne jonnekin, linjoille” asemiehiksi yleisen asevelvollisuuden kautta. Suomen armeijaa sanottiin Suomen puolustusvoimiksi.

Vuosittain armeijaan kutsuttiin 20 vuotta täyttäneitä nuorukaisia asepalvelukseen, asevelvollisiksi eri aselajeihin. Sotilaskoulutuksen jälkeen heidät oli kotiutettu. He siirtyivät reserviin.

Reserviläisinä heitä sitten kutsuttiin mukaan sotiimme. Reserviläisissä oli ollut vanhoja, jopa – 1800-luvulla syntyneitä. Esimerkiksi entinen rintamamies, tykistön reserviläinen, tyrnäväläinen Ahti Heikki Pasanen oli syntynyt 18.5.1897. Hän kuoli 2.2.1970. Ahti oli ollut sodassa kenttätykistössä. Tämä reserviläistykkimies, 1800-luvun puolella syntynyt entinen rintamamies Ahti Pasanen kävi sotansa ilman haavoja, vammoja tai vaurioita. Ahti kylläkin arveli, että tykkien jyly ja tykkien laukausten voimakkaat paineaallot vaikuttivat siten, että hänen kuulonsa heikentyi turhan nopeaan vanhemmuuden.

Sota-aikana, sotaväkipalvelukseen oli kutsuttu myös selvästi 20 – vuotta nuorempia. Asemiehiksi rintamille oli lähetetty jopa alle kaksikymppisiä nuorukaisia. Sotiin menneet monet nuoret vapaaehtoiset laskivat myös rintamamiesten keski – ikää.

Maa-ja metsätalous Suomi taistelee

Olimme olleet 1900-luvulla täysin maa-ja metsätaloudesta elänyt maa. Viime sotiemme rintamamiehissä oli ollut satojatuhansia metsätöistä ja uittotöistä elantonsa saaneita miehiä. Heillä oli siis ollut vankkoja kokemuksia elää luonnossa ja monet heistä osasivat elää luonnosta. Luonnon olosuhteissa oltiin ja elettiin viime sodissa esimerkiksi laajassa Lapinmaassa ja valtavissa Laatokan Karjalan ja Vienan Karjalan sekä Aunuksen erämaissa.

Niiden vanhojen aikojen eli II maailmansodan ajan suomalaisilla rintamamiehillä oli ollut kokemuksia myös ampuma-aseista. Maaseudun miehet harrastivat yleisesti metsästystä. Hyveitä metsästäville miehille oli ollut osua pyydystettävään jänikseen tai metsäkanalintuun. He eivät siis ampuneet vain ”reikiä ilmaan – ilma mustana savusta” ja eivät he haaskanneet kallista ruutia tai arvokkaita hauleja ja luoteja.

Väärin oli ollut myös niiden vanhojen aikojen miesten haavoittaa viattomia eläimiä. Huono, suorastaan tarpeeton mies oli ollut sellainen mies, jos ei osannut arvostaa eikä kunnioittaa luonnonelämiä, viattomia luontokappaleita.

Eräistä entistä rintamamiehistä

Viime sotien rintamamiehissä oli selvästi ollut eniten 1900-luvulla syntyneitä. Eräänä esimerkkinä heistä käynee entinen rintamamies Yrjö Erkki Junttila (1900-1952). Hän oli ollut asevelvollisena nuoren Suomen armeijassa vuosina 1920-1922. Hän oli silloin ollut ratsumiesporukoissa Karjalassa Perkjärvellä. Talvi-ja jatkosotaan hän oli osallistunut kiväärimiehenä. Hän oli haavoittunut pahoin kesällä 1942 läpiammuttuna erään neuvostoliittolaisten hyökkäyksen yhteydessä Kiestingissä.

Erkki oli sittemmin ollut siitä toivuttuaan jonkinverran työvelvollisena Oulun Toppilan satamassa purkamassa saksalaisten aseveljiemme huoltolaivojen lasteja. Se oli ollut hyvää ja mieluisaa työtä sota-aikana, pula – aikana. Mukavaa oli Erkinkin ollut mennä sinne töihin purkamaan sakemannien huoltolaivojen lihavia lasteja.

Saksalaiset olivat maksaneet heille hyvän työmiehen palkan. Entisillä saksalaisilla aseveljillämme oli myös ollut paljon sellaista, josta oli pulaa. Heillä oli esimerkiksi ollut kaakaota, kahvia ja erinomaista särkylääkettä Pervitiiniä. Se oli ollut ihmelääkettä, mitä syötyään sairaskin mies oli kohta tehnyt raskaita satamatöitä kuin konsanaan riski nuorukainen. Se oli ollut piriste, mistä ei edes tullut riippuvaiseksi.

Kiestingissä kohtalo oli sanellut Junttilan Erkin kohtalosta. Hän oli haavoittunut läpiammuttuna. Aseellinen palvelus päättyi häneltä. Hän jäi henkiin. Erkki oli sittemmin ollut työvelvollinen kuntonsa puolesta jatkosodan rauhaan saakka.

Silloisen Kiestingin taistelun jälkeen lääkintämiehet olivat siivonneet taistelukenttää ja he olivat huomanneet, että ”Erkkihän hengittää vielä”. JSP:lle hänet vietiin. Erkki eli kyseisen haavoittumistapauksen jälkeen vielä kymmenkunta vuotta. Hänestä oli tullut paikkauksen jälkeen vielä kova työmies – työnarkomaani.

Erkki oli ollut maanviljelijä. Hän oli ollut talvisin metsätöissä hevosten kanssa. Oli siis osannut elää luonnossa ja luonnostakin. Erkki oli kulkenut metsätyösavotoissa myös viime sotien jälkeen muutaman vuoden hevosten ja poikainsa kanssa. Hänellä oli ollut viime sodan jälkeen kolme työhevosta tallissaan. Erkki oli lopettanut savottamiehen tienestityönsä ennen 1940 – luvun loppua. Hän ryhtyi maanviljelijäksi. Maataloustuotteilla oli ollut kovaa kysyntää viime sotien jälkeisenä pula-aikana.

Erkin ikäiset puhuivat tavatessaan vähemmän sodista, mutta kuitenkin tarinoivat he jotain sodista. Heille oli työnteko ollut tärkeintä. Se vei kaiken mielenkiinnon ja ajan. Jälleenrakennuskaudesta oli heillä myös tarinoitavaa ja paljon mielenkiintoista keskusteltavaa, kun tavattiin. Maatalouden koneellistumista myös odoteltiin ja siitä keskusteltiin. Erilaisista maataloustraktoreista juteltiin.

Olihan heille tullut paljon uusia juttukavereita sekä myös tarinoitavaa sotaevakoiden kokemuksista heidän evakkotaipaleiltaan. Heitä oli tullut ennestään tuntemattomilta alueilta. Heissä oli esimerkiksi kaunista soljuvaa Karjalan murretta puhuvia tai Kuusamon Paanjärven ja Tavajärven sotaevakoita, jotka laittoivat kivasti H – kirjaimia puhekieleensä. Heidän kanssaan juteltiin monista asioista, kun tavattiin. Sotaevakot vierailivat myös naapureissaan.

Niinä vanhoina aikoina urheilu kiinnosti edelleen meitä suomalaisia paljon. Helsingin suurkisat olivat vuonna 1947 ja kesäolympialaiset tulivat Helsinkiin vuonna 1952. Radiosta kuultiin urheilusta. Kun, oli töiden puolesta mahdollista, niin radio oli auki. Sanomalehdissä oli urheiluosasto. Kuvalehdissä oli myös urheilusta ja urheilijoista.

Suomessa olivat sotien jälkeen eduskuntavaalit. Ne olivat myös olleet erään II maailmasodan hävinneen maan – ensimmäisenä länsimaana pidetyt. Ne olivat olleet vuonna 1945. Äänestää saivat alkaa 21 vuotiaat suomalaiset vuodesta 1944 lähtien.

Että, oli meillä todella paljon ja monenmoista tarinaa ja juttua niinä sodanjälkeisinä aikoina. Oli tarinointia esimerkiksi politiikasta, urheilusta ja yhteiskunnasta. Ilmoista, satonäkymistä: nauriin, ohran, kauran, heinän, perunan ja rukiin kasvuista tarinoitiin.

Veikko Henrik Vesala (1920-2006) oli joutunut olemaan kauan asevelvollisena ja rintamamiehenä. Niin, olivat monet hänen ikäisensä joutuneet kokemaan saman. Hän oli ollut sodissa pääasiassa konekiväärimiehenä. Veikko oli kulkenut pitkän sotatiensä ilman vammoja ja vaurioita. Sellaisiakin oli entisissä rintamamiehissä ollut.

Veikko oli lähtenyt sotaansa metsätöistä. Hän palasi sodasta metsätöihin. Veikko oli ollut sodan jälkeen ensin metsäsavotoissa sydän – Savossa, Savonlinnan seuduilla. Hän oli kulkeutunut sieltä tilanhoitajaksi muhoslaisen kansanedustaja, professori, tiilitehdas – ja rakennuslevytehdasyrittäjä Aaro Kaupin Viinikan tilalle. Sieltä Veikko muutti aikanaan isännäksi kotiinsa Tyrnävälle. Hän isännöi ja puuhaili siellä ahkerana, osaavana ja touhukkaana isäntänä eläkeikäänsa saakka.

Veikko oli ollut ahkera ja kaikkeen kykenevä mies. Hän teki kaiken hyvin. Veikko oli täydellinen, perfektionisti. Esimerkiksi hänen pihansa ja maatilan rakennukset olivat hyväkuntoisia. Veikon hyvätuottoiset lehmät olivat tuorehuruokinnalla. Saivat jonkin verran myös kuivaa heinää terveysrehuna. Veikko osasi tehdä heinätyönsä oikein sadekesinäkin. Hänen lehmänsä eivät joutuneet syömään homeisia korsirehuja.

Vesalan Veikon vaimo sairasteli paljon. Veikko hoiti hänet kotona. Työteliäs ja ehtivä mies hän oli ollut.

Veikolla oli kavereina esimerkiksi Tyrnävän Keskikylän mies Paavo Ikonen. Entisiä rintamamiehiä Paavokin oli ollut. Hän vieraili Veikolla ainakin itsenäisyyspäivisin. Ahkera ja tekevä sekä ehtivä Veikko leipoi kakun Paavon vierailuksi. Sitten, he joivat kivat itsenäisyyspäiväkahvit valkoisella pellavaliinalla katetun pöydän ääressä – parin sinivalkoisten kynttilän loisteessa. Paavo vieraili Veikolla itsenäisyyspäivisin – hiihtäen matkat ilmojen salliessa. Hän juhlisti siten omalla tavallaan entisten rintamamiesten ylläpitämää itsenäisyyttämme.

Veikon ajankäytöstä ja tehokkuudesta voi vielä mainita, että hän keitti melko usein makiaajuustoa. Se luetaan isotöisiin perinnekeittoruokiin. Veikko aprikoi, että vaikka makiajuusto vaatii tarkkaa valvontaa, niin ei kattilan sisällön kiehumista tarvitse jatkuvasti ”tihata”. Hän maailman menosta kiinnostuneena lueskeli silloin sanoma-ja kuvalehtiä tarkempaa, ja korkealla keittöjakkaralla istuen seurasi toisella silmällä juustokeiton valmistumista. Hyvää, hyvin onnistunutta makiaajuustoa Veikko keitti.

Veikolla oli ollut hyvä terveys. Hän kävi vielä eläkeikäisenä talvisinkin polkupyörällä Oulun helluntaiseurakunnan messuissa. Matkaa oli suuntaansa lähelle 40 kilometriä.

Se, että entinen rintamamies Veikko otti vastaan Jeesuksen. Sillä oli ollut merkitystä hänen selvitä kunnialla elämästään. Veikon elämänkokemuksissa oli ollut ikävä sotien kausi. Hänelläkin se oli ollut pitkä kausi.

Entinen rintamamies Oiva Erkki Iisakki Junttila (1922-2001) oli joutunut asemieheksi nuorukaisena. Oiva oli harrastanut nuorena metsästystä ja kalastusta Leppijärvestä. Hänkin oli ollut nuorena paljon metsätöissä. Oiva osasi siis elää luonnossa ja luonnosta. Hän oli ollut ennen vanhaan eräs entisen Temmeksen suojeluskunan jäsen.

Oiva oli ollut eräs Raahessa jatkosotaan lyhyessä ajassa koulutettuja asevelvollisia. Hänet lähettiin asemiehenä taisteluihin Uhtualle ja Kiestinkiin. Kesällä 1944 hän oli ollut sotilaana Karjalan rintamalla perääntymisvaiheessa. Oiva oli joutunut syksyllä 1944 mukaan Tornion valtaukseen. Hän menetti siellä jalkansa. Saksalaisten konekiväärin räjähtävä luoti oli osunnut vasemman jalan luuhun polven yläpuolelle.

Oiva oli sairastanut vuorollaan ripulit, kuumeet ja yskät, kuin monet muutkin ”linjoilla” olleet. Se, että hän selvisi hengissä pahoin havoittuneena hyhmäisestä viemäristä. Se johtui siitä, että hänellä oli nähtävästi silloin ollut hyvä fyysinen kunto.

Oiva oli pudonnut päistikkää hyhmäiseen veteen. Hän oli hyvin nopeasti sitonut rikki ammutun jalkansa repusta löytyneellä. Ensin tietysti sitoa nopeasti kiristyssiteitä veriseen jalkaansa. Oli sitten lopuksi viilellyt puukolla vielä reppunsakin siteiksi.

Herkästi ampuvien saksalaisten tulituksen alta, Oiva oli vedetty viemäristä tapsien eli silloisten puhelinjohtojen avulla. Työ voitiin tehdä vasta pimeimmän yön aikana. Hänen vasemman jalan reisiluuhun räjähtävällä luodilla ammuttu, hyvin sitomansa, resuksi ammuttu jalkakin saappaineen oli noussut Oivan mukana pois vesiviemäristä.

Oivan jalkaa oli yritetty hoitaa paremmin ja kauan Oulun sotilassairaalassa. Ei se ollut lähtenyt paraneen eivätkä luut alkanet luutua. Pitkien hoitoyritysten jälkeen jalka oli jouduttu katkaiseen polven yläpuolelta.

Entinen rintamamies Oiva sai rintamamiestilan kotinsa vierestä vuonna 1947. Hän oli ollut myös uudelleen koulutuksessa Loimaalla. Hänestä oli tullut suutari. Oiva sai valtiolta suutariompelukoneen ja pienen hevoskuorman suutarointitarpeita. Hänestä ei tullut maanviljelijää eikä suutaria. Hän muutti Ouluun muiden töihin.

Teki hän kuitenkin useita vuosia yhteiskunnalle hyödyllistä. Oivan Erkki – isä osti keväällä 1952 Oivalle uuden harmaan petrooli Ferguson traktorin. Hän ajoi sillä kotikylästään Valiolle meneviä maitoja maantien varteen, kunnes maitoauto alkoi kiertää sielläkin. Kesien 1952-1957 aikana Oivan Ferguson oli ollut sammutettuna vain huoltojen ja tankkausten ajaksi. Se oli ollut jatkuvasti kyläläisten peltotöissä kotikylän maidonajon lisäksi.

Oivakaan ei pitänyt näkemistään sodan julmuuksista ja raakuuksista. Kun, hänet oli Torniossa kätketty haavoittuneena erään perunakellarin räystään alle. Perunoitten päälle samaan kellariin oli jätetty myös eräs suomalainen haavoittunut rintamamies. Saksalaiset olivat löytäneet hänet. Mies oli tökitty pistimillä hengiltä ja sitten vielä ammuttu. Oivan kertoi, että entiset saksalaiset aseveljet ”Tappoivat hänet turhan hyvin. Vähempikin olisi piisannut”. Oiva oli voinut seurata suomalaisen aseveljen hengiltä ottoa pienestä seinähirren raosta.

Tornion valtauksessa Oiva oli potkaissut erään saksalaisten parakin oven sisään ja syöksynyt sisälle pislari (konepistooli) käsissään. Parakissa oli ollut saksalaisia haavoittuneita. Saksalaisten lääkintävääpeli oli antanut Oivalle kultaisen taskukellon, kun hän ei ollut alkanut räiskiä pislarisarjoja sisälle syöksyttyään. Oiva oli näytellyt kultakelloaan aseveljilleen. Eräs suomalaisluutnantti oli ottanut haavoittuneitten saksalaisten henkiinjätöistä annetun lahjakellon pois Oiva – rievulta.

Oiva kävi jonkin verran veteaanitapaamisissa. Hänellä oli joitakin rintamamiestuttuja. Oiva ruukasi polttaa muutamia sinivalkoisia kynttilöitä itsenäisyyspäivänä ja juoda hyvät kakkukahvit vuosipäivän kunniaksi. Myös hänen mielestään entiset suomalaiset rintamamiehet takasivat Suomen itsenäisyyden.

Muutamista vääryyksistä

Vääryyksiä liittyy sotiin. Niistä käy esimerkkinä se, että sadattuhannet suomalaiset ojankaivajat, kyntäjät ja kylväjät joutuivat olemaan jatkosodassa asekädessä vuodesta toiseen. Oli pulaa leivästä ja muustakin ruuasta. Muutama suomalainen jopa nääntyi nälkään niinä aikoina. Ihmisiä menehtyi nälästä johtuviin sairauksiin. Saksalaisten aseveljiemme ruoka – avut olivat pieniä ja riittämättömiä koko Suomen kansalle.

Surullista oli sekin, että jatkosodan ajan suur – Suomi ajattelu oli kaiken hallitsevaa. Elettiin asevelinatsien hakaristilippujen varjossa suur – Suomi huumassa. Lehdissä oli toistuvasti kirjoituksia tulevasta suur – Suomesta. Niitä oli monien karttaluonnosten kera. Harhaiseksi ja houreiseksi suur – Suomi haaveemme kuitenkin osoittautui. Erikoisempaa oli, että suur – Suomi ”viiraaminen” sai mukaansa paljon kansaamme. Lähes koko kansa hypnotisoitui siitä. Natsi – Saksasta otettiin siinäkin asiassa mallia.

Surullista, että jatkosodan propaganda oli räikeää, houreista ja harhaista. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana propaganda lauloi tuttua virttään raaoista päällekäyvistä hunnilaumoista. Vaikutti, että liittotuneitten USA olikin suomalaisten aseveli?

Kesän 1944 sotatapahtumat Karjalan Kannaksella osoittivat sen, että Neuvostoliiton asevoimat, puna-armeija oli hyvin varustettu miljoona-armeija. Sen liittolainen rikas USA avusti sitä. Jatkuvasti kulki heiltä sotatarvikkeita ja ruoka-avustuksia monin suurin laivasaattuein Murmanskiin ja Vladivostokiin. Paljon upottivat akselivaltojen natsisaalistajat laivasaattueiden laivoja. Mutta, paljon niitä saapui lasteineen perille.

Huonoja puolia olivat nuokin: Rintamien siirtyessä kauemmaksi itään, huolto sieltä ja sinne oli heikkoa. Kaatuneet suomalaissoturitkin, kun kuljetettiin kotiseurakunnan kirkkomaihin. Tuhlaamista oli se, että pieni köyhä Suomi perusti itä – Karjalaan kalliita hallintoalueita. Miehitys jäi meiltä sinne vain vuosiin 1941-1944.

Sinne rakennettiin suuria vankileirejä. Natsien pohjoiset aseveljet, fasistihenkiset suomalaiset sulkivat niihin Karjalan alkuperäisväestöä. Sulkivat niihin Suomen heimon sukuisia kauniita karjalaisia nälkään ja kurjuuteen. Heitä kohdeltiin leireillä julmasti – alempi rotuisina pidettiin. Piestiin, raiskattiin ja tapettiin mielivaltaisesti.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/3._divisioona_(jatkosota).

https://fi.wikipedia.org/wiki/Raahen_suojeluskuntapiiri

http://www.sotainvalidit.fi/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotaveteraani

http://www.laitasaari.fi/laitasaaren-palvelut/soson-tiili/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tornionlaakson_taistelut

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_1940-luvulla

https://fi.wikibooks.org/wiki/Suomen_historia/J%C3%A4lleenrakennuksen_aika

https://fi.wikipedia.org/wiki/Savotta

https://skr.fi/fi/suomalainen-rintamamies-tunteva-sotilas

http://taidetarkkailija.blogspot.fi/2016/11/eloa-juoksuhaudoissa-sodasta-puhuttiin.html

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/83999/gradu06241.pdf?sequence=1

http://markkulehto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133370-suomen-sodanajan-vahvuuksista-ennen-ja-nyt

http://80.246.169.132/jr50/kokoonpanoja.php

http://www.mikkeli.fi/museot/paamajamuseo/suomi-sodassa-1939-1945

http://www.veteraanienperinto.fi/vepe/index.php/fi/jatkosota-maanpuolustus/hyokkaysvaihe

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Suur_Suomi.htm

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Karjalan_keskitysleirit

http://hommaforum.org/index.php?topic=81575.0